Totisesti minä sanon
1. Totisesti minä sanon "teille".He ovat paikkansa saaneet.
2. Totisesti minä sanon teille: he ovat paikkansa saaneet.
3. Totisesti, minä sanon teille: he ovat paikkansa saaneet.
Kolme tulkitaa saarnastuolin suojista vetäistylle
ikiklassiselle päänavaajalle. Usein liian monotonisesti
aloitettu sitaatti antaa vanhalle kielipoliisin etsivälle
useampiakin tutkintalinjoja. Tässä niistä kolme.
Ensimmäisessä esimerkissä puhujalla on jostain syystä
tarve sanoa sana "teille" totisesti, honottaen ja
ilman ilmeenkään värähtämättä. Alun oudon
rykäyksen jälkeen tarina jatkuu normaalisti.
Kenties.
Kakkosesimerkissä pastori taasen vetäisee
varsinaisen sitaatin ensimmäisen lauseen
ihan pokkana. Loppu saarna seuraa sitten
klassisen puheopin kultaisia sääntöjä.
Kolmas esimerkki on kirjoitusasultaan korrekti ja
huumorivapaa. Jäljellä onkin enää yksi ongelma:
kaksoispisteen vasemmalla puolella oleva teksti
on aivan turhaa löpinää - se ei tuo mitään uutta,
tahika lisäarvoa välimerkin oikealla puolella elelevään
tarinaan.
Olisi ollut ihan jees aloittaa juttu suoraan sanomalla:
"He ovat paikkansa ansainneet", mutta ei - it's like,
you know, ihan pakko pistää ajatusten kokoamiseen
tarkoitetut ottiatuotasano ja on se ilmoja pidellyt
lauseen alkuun. Ei tuota retoriikan lunttilappua
noin kuulu käyttää: sen oikea paikka on
puheen keskellä, kun ajatus lähtee lipsumaan
ja puhuja huomaa unohtaneensa mitä piti sanoa.
Noin, saipahan tuonkin pois sydämeltään.
Kommentit
Lähetä kommentti