Totisesti minä sanon














1. Totisesti minä sanon "teille".He ovat paikkansa saaneet.


2. Totisesti minä sanon teille: he ovat paikkansa saaneet.


3. Totisesti, minä sanon teille: he ovat paikkansa saaneet.



Kolme tulkitaa saarnastuolin suojista vetäistylle

ikiklassiselle päänavaajalle. Usein liian monotonisesti

aloitettu sitaatti antaa vanhalle kielipoliisin etsivälle

useampiakin tutkintalinjoja. Tässä niistä kolme.


Ensimmäisessä esimerkissä puhujalla on jostain syystä

tarve sanoa sana "teille" totisesti, honottaen ja

ilman ilmeenkään värähtämättä. Alun oudon 

rykäyksen jälkeen tarina jatkuu normaalisti. 

Kenties.


Kakkosesimerkissä pastori taasen vetäisee

varsinaisen sitaatin ensimmäisen lauseen 

ihan pokkana. Loppu saarna seuraa sitten 

klassisen puheopin kultaisia sääntöjä.


Kolmas esimerkki on kirjoitusasultaan korrekti ja

huumorivapaa. Jäljellä onkin enää yksi ongelma:

kaksoispisteen vasemmalla puolella oleva teksti

on aivan turhaa löpinää - se ei tuo mitään uutta,

tahika lisäarvoa välimerkin oikealla puolella elelevään

tarinaan.


Olisi ollut ihan jees aloittaa juttu suoraan sanomalla:

"He ovat paikkansa ansainneet", mutta ei - it's like,

you know, ihan pakko pistää ajatusten kokoamiseen

tarkoitetut ottiatuotasano ja on se ilmoja pidellyt

lauseen alkuun. Ei tuota retoriikan lunttilappua

noin kuulu käyttää: sen oikea paikka on 

puheen keskellä, kun ajatus lähtee lipsumaan 

ja puhuja huomaa unohtaneensa mitä piti sanoa.


Noin, saipahan tuonkin pois sydämeltään.











 

Kommentit

Suositut tekstit