harvinaisten soitinten museossa
Tuli tehtyä virtuaalikierros
harvinaisten soitinten museossa ja
täytyy sanoa, että huuli oli pyöreänä
suurimman osan aikaa. Sen verran hurjia
härpäkkeitä olivat. Suurin osa.
Harvinaisin esine kokoelmassa lienee Pirun viulu,
joka ei soittimena ollut kummoisenkaan näköinen,
palanut ja noen peittämä,
mutta uniikin kapistuksen kuriositeettiarvoa
ei käy epäilemän. Lieneekö Manalan
mahtimies siirtynyt hevimpään musiikkiin,
kun vanhan pelinsä suostui Yykoon
harvinaisten soitinten säätiölle luovuttamaan.
Muualla Euroopassa vielä jonkin verran
tunnettu, vaikkakin meillä lähes tuntematon
perinnesoitin, juutalainen piano,
oli ideana oivallus: pihi kauppamies kun keksi
säästää tässäkin asiassa.
Näitä antiikkisia soittimia näkee enää harvoin
arkikäytössä - kortinlukijat ja maksupäätteet
kun ovat korvanneet tämän kiehtovan instrumentin.
Suomalaisen musiikkiperinteen edustajista
ensimmäisenä osui kohdalle vellikello.
Ääninäytteen perusteella mahdottoman äänekäs,
mutta tolkuttoman monotoninen instrumentti.
Kummasti tätä lähinnä naisväen suosimaa soitinta
on silti männäaikoina jaksettu soittaa.
Perinteisten suomalaisten vellisoitinten
ehdottomasti mielenkiintoisin edustaja oli
savolaiset vellihousut. Tämä lyömäsoitin puettiin
ennen vanhaan nahjusmaisten isäntämiesten päälle
siinä vaiheessa kun talon emännältä paloi pinna.
Ottaen huomioon vätysten esiintymistiheyden
itäisessä Suomessa, on outoa, ettei meiltä ole
koskaan noussut maailmanmaineeseen yhtäkään
naispuolista lyömäsoitintaiteilijaa.
Epäonnisten musikaalisten keksintöjen osastolta
mieleen jäi laihialaiset haitariovet.
Sinänsä oivallisen kierrätysidean lienee torpannut
se tosiasia, että iltamakäyttöön alun perin
kehitelty soitin ei kyennyt tuottamaan
minkäänlaista musikaaliseksi luokiteltavaa ääntä.
Käykää ihmeessä tutustumassa kaikenmoisten outojen
musiikkihärpäkkeiden kiehtovaan maailmaan.
Hakkaa joutavat maakuntamuseot mennen tullen.
Eikä tarvitse persuksiaan tietokonetuolilta nostaa.
Kommentit
Lähetä kommentti