sota se on joka kannattaa

 

Teille, jotka ette vielä ole oivaltaneet: 

sota on ihmiskunnan normaali olotila 

ja rauha siitä harvinainen poikkeus.

Jos ette usko, niin Kuukkeloikaas

ne ajanjaksot, jolloin jossain päin

maailmaa ei olisi sodittu.

Sota on meissä kaikissa.

Pultattuna geeneihin, se on peritty

esivanhempien tarinoista ja

yhteisön moraalisista arvoista.

Aina on jostain tapeltu.

Jossei kotikulmilla riitä tarpeeksi

tuottoisaa hässäkkää, niin pannaan pojat

ulkomaanreissulle. Vaikkapa nyt 

ensi alkuun siirtomaita hankkimaan.

Kun kunkku tuhlas kaikki rahat.

Eikä muuten ole mikään vitsi, 

tuo kunkkujuttu. Kerran jos toisenkin

on lähdetty miekan avulla hakemaan

naapurista rahaa ja jossei naapurilla

satu olemaan, niin aina voi

valloittaa ja paloitella Afriikan.

Isojen poikien kesken, sulle, mulle,

sulle, mulle ja yks Penalle.

Pidempinä rauhan jaksoina löytyy

aina niitä, jotka eivät kestä

tylsää tyventä. Tähän asiaan avun tuo

muukalaislegioona. Legioonassa pääsee

näkemään eksoottisia maita ja

tappamaan oudon näköisiä ihmisiä.

Nykypäivästä en tiedä, mutta ennen

muinoin legioonassa ei kyselty 

vanhojen syntien perään, 

kun niitä kaikilla tulijoilla kuitenkin oli.

Annettiin pojalle uusi nimi ja lähetettiin

tekemään lisää jumalattomia tekoja.

Valtion siunauksella, tietenkin.

Sota pitää pystyssä useampaakin suurvaltaa, 

tavalla jos toisellakin.

Kaikkien vapaiden maa ja urhojen koti

on hyvin pitkälle riipuvainen

aseviennin tuomista tuloista.

Perässä porskuttavat patonginpurijat

ja spagettikansa ja se maa, jonka

kuningatar ei näköjään koskaan kuole.

Muut isot pullistelijat joutuvat 

kasassa pysyäkseen sitten sotimaan 

enempi vähempi jatkuvalla syötöllä.

Näin se maailma pysyy kasassa.

Hyvinkin pitkälti sotimalla.

Rauha ei koskaan kestä pitkään, 

eikä siihen kannata panostaa.

Jokainen kunnon peluri sen tietää:

sota se on  joka kannattaa.