moraalista

Kansakunnan edun. Yhteisen hyvän.

Kristillisen moraalin nimissä. On tehty paljon

pahaa ja huomattavasti vähemmän hyvää.

Silloin kun kyseisten asioiden nimissä nyt

mitään tarvitsee erikseen lähteä tekemään.

Nämä  käsitteethän ovat paremminkin 

ohjenuoria joita kuuluisi seurata. 

Automaattisesti, mikäli ne omikseen tuntee.

Koko moraalin suku on historian

niin sanotussa saatossa ollut kovin moninaista.

Vuosisadasta ja vallitsevasta yhteiskunnallisesta

järjestyksestä riippuen.  

Antiikin Rooma oli omasta mielestään aivan

ylivertainen muuhun maailmaan, eli barbaareihin nähden, 

niin moraalinsa kuin sivistyksensä puolesta.

Meidän nykyinen käsityksemme moraalista

olisi roomalaiselle outo, jopa vastenmielinen.

Sama toimii myös toisin päin. 

Totalitaarisessa valtiossa moraali ja

muut arvot ovat pinon päälimmäisenä riekkuvan

sosiopaatin sanelemat. Loput kansasta tottelee,

tai kuolee ja tottelee, vaikka sitten postyymisti.

Päätös kyseisten ohjeiden noudattamisesta tai

noudattamatta jättämisestä on henkilökohtainen. 

Halu kuulua ryhmään helpottaa  päätöksen teossa, 

suuntaan tai toiseen.

Se onko vallitseva moraalikäsitys kohdillaan

on ja tulee aina olemaan loputtoman vääntämisen ja

kääntämisen aihe.

Lopputulosta odotellessa voi vaikka carpeta diemistä.