mennyttä aikaa, valitettavasti

Ovimies. Portsari, poke, pokemon, kerberos: 

henkilö, usein miespuolinen, jolla on oikeus

päättää kuka pääsee ja kuka ei.

New Yorkissa sellaisia näkee paitsi

ravintoloiden, hotellien ja yökerhojen,

myös esimerkisi Park Avenuen parempien

ihmisten asuintalojen alaovilla.

Meillä täällä Suomessa nämä

automaattisaranat seisovat muutamaa

ökyhotellia lukuun ottamatta

anniskelupaikkojen ovilla.

Reilumman meiningin juottoloissa kyseisiin

hommiin on palkattu kehonrakentajia,

ymmärrettävistä syistä, kun taas

rauhallisemmissa paikoissa ovilla näkee

henkilöitä, jotka oikeasti soveltuvat

kyseiseen työhön.

Psykologinen pelisilmä, ihmisluonteen

tuntemus, kyky olla tiukka, mutta

samaan aikaan joustava ja kyky

ottaa vastaan ja luovuttaa takaisin

päällysvaatteita. Siinä hyvältä ovimieheltä

vaadittavia ominaisuuksia.

Nuoruuteni pitkäaikaisessa suosikkiravintolassa,

Jyväskyläläisessä ylioppilasravintola

Ilokivessä, oli maailmanluokan ovimestarit

ja kanta-asiakkaille myös hulppea palvelu.

Jos ovelle saapui liikaa pohjia nauttineena,

pääsi usein vieressä sijainneen 

elokuvateatterin aulaan lepäämään tunniksi,

pariksi. Tämän jälkeen henkilön sallittiin

astua taivasten valtakuntaan, sillä

edellytyksellä, että nautti vain

kolmosolutta. Tarjoilijat pitivät tästä asiasta

tiukasti huolen.

Tällaista suurenmoista palvelua ei enää

nykypäivänä näe. Suurella luonteella ja

loistavalla henkilökunnalla siunatut 

ravintolat alkavat olla mennyttä aikaa,

valitettavasti.