maailman halvin joukkotuhoase

 Kieli on oikein käytettynä maailman halvin joukkotuhoase -

 jos siis perii vähän käytetyn Neuvostoliiton, 

tai sattuu omistamaan isokokoisen demokratian.

Niin kuin rotanmyrkyllä, pieninä annoksina 

TV:n uutisvirtaan sekoitettuna,

 sillä voi huomaamattomasti palauttaa 

kokonaisen kansakunnan takaisin lähtöruutuun. 

Siihen tuttuun ja turvalliseen, johon niin moni vieläkin halajaa.

Kansaa ei kuulemma saa syyttää siitä, 

että se halua takoa otsaansa Kremlin muuriin. 

Aina vaan ja uudestaan. Eikun saapas.

Yhden hairahduksen voi antaa anteeksi. 

Toisen kohdalla alkaa muilta mennä hermot ja ymmärrys. 

Kolmannella Nato sitten jo siirteleekin  

nopean toiminnan joukkojaan rajan tuntumaan. 

Jos vuosikymmenestä ja johtajasta toiseen

haluaa uskoa elämän olevan ainaista kaksinpeliä 

meidän ja muiden välillä, 

olisi varmaan syytä vaihtaa sitä tv-kanavaa johonkin 

vähemmän myrkylliseen.

Kaikkein valveutuneimmat ovat sen jo tehneetkin,

mutta enemmistö kansasta elää mielummin

samaan tuttuun ja turvalliseen vilttiin kääriytyneenä -

siihen vanhaan, joka tuoksuu vienosti kaalisopalle

ja Stalinin sortovuosille. 

Demokratia on sanantarkasti kansan valtaa. 

Hallintovalta edustaa kansaa ja toteuttaa kansan tahtoa,

kuten demokraattisesti valittu presidenttikin. 

Teknisesti ottaen kansa siis toimii edustajiensa kautta

ja on vähintäänkin osavastuussa edustajiensa teoista.

Näin siis satukirjoissa.

Ei naapurilla silti ole yksinoikeutta umpitollouteen

ja poliittiseen putkinäköön. 

Arkkivihollisellaan menee miltei yhtä huonosti:

vapaiden maa ja urhojen koti huojuu populismin tuulessa

ja natisee liitoksissaan.

Ei kansaa silti saa syyttää siitä,

että se haluaa hakata päätään 

mahdottoman suureen mammuttipetäjään.

 Nimeltään Kenraali Sherman. 

Eikun saapas.