kiittämätön

 

Ensin on aivan liian kylmä

ja sitten ihan mahottoman kuuma.

Hiekkatiellä olis hirvee pito,

mutta luistosta ei tietookaan.

Ensin on ihan selvä ja

yht'äkkiä sen tuhannen päissään.

Koskaan ei ole hyvä. Jos edes

joskus jotain, mutta kun ei

koskaan mitään.

Mitäpä jos ryhtyisit buddhalaiseksi.

Istuisit  puun alla ihan 

kaikessa rauhassa ja antaisit

maailman mennä menojaan.

Töröttäisit siinä vailla

minkäänlaista huolta tai harmia.

Paitsi että talvisin olis

aivan perhanan moinen vilu.

Ja kesällä hikoilisit niin,

että hyttyset olis koko ajan

kimpussa. Siinä vaiheessa

alkais tietysti tekemään aivan

älyttömästi mieli kaljaa.

Että se siitä henkistymisestä.

Ainoa hyvä puoli asiassa olis

ne pois jääneet hiihtoreissut.

Älytön idea alun perinkin.