hernesoppaa ja torvisoittoa

Papusoppa, silikonikarmee ja linssimuhennos. 

Maukkaita ruokia ja ravitsemuksellisesti varsin mainioita, 

varsinkin jos chilin tekee "sin carne", lihatta. 

Ongelmia saattaa kuitenkin ilmetä 

ruuansulatuksen kieltäytyessä hajottamasta oligosakkarideja 

ja suolistobakteerien ruvetessa tekemään hiilihydraateista mäskiä, 

pierun alkuainetta.

Miksi siis Jeppe juo ja Teppo syö papuja? 

No, Jeppe juo koska paloviinasta tulee höveli olo ja se raikastaa hengityksen. 

Ihan oikeasti. Ennen muinoin suuvettä ei ollut kuin yhtä makua 

ja se maku oli paloviina, eli tuttavallisemmin brenkku. 

Herrasmiehellä oli siis kaksi vaihtoehtoa: joko haisit tunkiolle, 

tai olit koko ajan kevyesti tinassa.

Ennen muinoin syötiin myös paljon palkokasveja, papuja ja linssejä ja sen sellaista.

 Varsinkin alemmissa yhteiskuntaluokissa, joiden ruokapöydissä lihaa ei juuri näkynyt, 

paitsi ehkä jouluna. 

Rikkailla lihansyöjillä sen sijaan saattoi ruuan kanssa rällääminen 

lähteä sen verran pahasti niin sanotusti lapasesta, 

että esimerkiksi Pohjois-Italiassa jouduttiin säätämään lakeja 

tuhlauksen rajoittamiseksi. 

Ennen muinoin siis vain köyhiä pieretti.

Nykyisin olemme, ainakin tuon asian suhteen, 

kaikki suurin piirtein samalla janalla ja tasa-arvoisia: 

torstaisin tarjoillaan monin paikoin edelleenkin 

hernesoppaa ja torvisoittoa, muulloinkin kuin laskiaisena. 

Paremmat ihmiset tosin syövät oman soppansa 

sivistyneesti ja ranskalaisittain - tuoreista herneistä tehtynä 

ja kuohuviinillä terästettynä.