ennen oli kaikki paremmin

 Tämän päivän kansanäänestyksellä valittujen 

pikajulkkisten keskimääräinen urankesto 

lienee jossain viidentoista minuutin tienoilla, 

kuten amerikkalaisen pop-taiteilijan  Andrew Warholan 

virheellisesti väitetään vuonna 1968 sanoneen.

Vanhoina hyvinä aikoina, jolloin kaikki oli paremmin, 

moinen narsistinen räpiköiminen olisi ollut kotikylillä 

julkisen häpeän paikka.

 Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyään 

lahjattomien 110 metrin aidat 

on monelle haaveammatti.

Kertakäyttökulttuuri kaipaa kertakäyttöartisteja 

yhä kiihtyvämpään tahtiin. 

Vanhoina hyvinä aikoina asiat olivat toisin. 

Ensin keikkailtiin useampi vuosi lavoilla ja 

savuisissa tanssiravintoloissa 

ja sinnikkäimmät saivat Musiikki-Fazerilta 

lahjaksi levytyssopimuksen 

ja jos hyvin kävi, Toivo Kärjeltä vielä tangon kaupan päälle. 

Katri-Helena ja Eino Grön, molemmilla yli 50 vuotta keikkailua

 nokkaa kohti takanaan, 

ovat hyviä ja kunnioitettavia esimerkkejä peräänantamattomasta 

ja ammattimaisesta suhtautumisesta artistin uraan. 

Niin parrasvaloissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Useamman hatunnoston arvoista toimintaa, 

pitipä kyseisistä artisteista, eli ei.

Kyllä, ennen oli kaikki paremmin, 

paitsi kouluruokailu, liikenneturvallisuus 

ja keikkapaikkojen äänentoisto.