c-duurilla

 

Ajattelin aloittaa ihan uuden musiikkityylin, C-duurilla. 

Vastineeksi räplääjille ja hippoppareille. 

Mahdottoman yksipuoleisesti ja siitä ainoasta

oikeasta sävellajista käsin.

Ei siksi, että inhoaisin laiskahkoa afroamerikkalaista

rumputusta monotoonisella jorinalla höystettynä.

Ei suinkaan. 

Kauan sitten, ihan toisessa maailmassa,

oli lahjakkaita värillisiä tyyppejä, kuten esimerkiksi

Grandmaster Flash and the Furious Five, 

jotka svengasivat kuin newyorkilainen hirvi.

Omintakeisesti ja tarkasti kuin parempilaatuinen

kiinalainen piraattikello.

Tänä päivänä alan ovat vallanneet narsistit,

varsinkin heikkolahjaiset sellaiset.

Flow on suurin piirtein sama, vain räplääjä

ja omakehun määrä vaihtelee.

Muutama oikeasti lahjakas tyyppi ei pysty

pitämään uskottavuutta yllä. Ei sen puolen,

että se rahantekoa haittaisi. Siis sitä monille

kaikkein tärkeintä asiaa musiikissa.